Tietoa minusta ja perheestäni

Olemme eläinrakas perhe Keski-Suomesta. Asumme 28 km päässä Jyväskylästä Uuraisilla omakotitalossa järven rannalla hyvien lenkkimaastojen ääressä. Perheessämme on kolme lasta Luna (s.2008), Stella (s.2010) ja Oliwer (s.2015). Koiriamme ovat leonberginkoiramme Lotta 9,5 v sekä kultaisetnoutajamme Vilma 7 v, Candy 3v, Hertta 2v ja Ruffe 1,5v

Koirien kanssa käyn etupäässä lenkeillä ja silloin tällöin näyttelyissä, kun muilta töiltäni ehdin ja mitä lasten harrastukset antaa myöten. Meillä koirat ovat osa normaalia perhe-elämää ja asuvat meidän kanssa samoissa tiloissa.

Päätyökseni toimin yrittäjäna Siivous Solinassa https://siivoussolina.fi (koti-ja yrityssiivoukset, erikoispuhdistukset) sekä https://hormimiehet.fi/( vanhojen savupiippujen korjaamisesta).

Historiaa miten minusta tuli kasvattaja

Äitini on kasvattanut Labradorinnoutajia, Kultaisia noutajia, Leonberginkoiria ja Eurasiereja meille tuli kotiin ensimmäinen koira vuonna 1983 labradorinnoutaja. Kultainennoutaja Amylisa tuli minun ollessa lapsi vuonna 1987. Olen siis kasvanut ja ollut koirien kanssa 7 -vuotiaasta asti. Monet pennut hoitanut yhdessä äitini Anneli Rädyn (Leoniitan kennel) kanssa. Joten hyvin luonnollisesti olen koiriin tottunut. Itselleni tärkeimmäksi roduiksi muodostuivat Kultainennoutaja ja Leonberginkoira ja niitä minulla on nytkin kotonani. Ne ovat kulkeneet mukana lapsuudesta tähän päivään. Minulla itselläni on tai on ollut 11 leonberginkoiraa ja 5 kultaistanoutajaa

Miten kaikki alkoi?

Ensimmäisen oma koirani oli leonberginkoirani, jonka sain Ruotsista. Hain sen linja-autolla Helsingistä Sulkavalle. Muistan kuinka pieni Lejonlands Örtgumma eli Örvelö oli 8 viikkoisena pentuna, hän painoi vain 6 kg. Örvelö oli minulle se kaikista tärkein koira. Ja Örvelön jälkeläisen, jälkeläisen, jälkeläiset ovat tänä päivänäkin omissa leonberginkoirissani.

Ensimmäinen oma kuoltainennoutaja Croisantin Lady Linchpin " Jenna" tuli vuonna 2006 meille asumaan Kuikkaan. Ja Jennan kanssa aloittelin näyttelyharrastuksen aktiivisesti, mutta sitten tuli taukoa kun meille syntyi lapset ja elämä oli aika moista ruuhkavuosissa olemista, ei siinä paljon kasvatustyötä ehtinyt tehdä. Nyt sitten uudestaan kun lapset ovat jo isompia olen alkanut uudestaan käydä näyttelyissä ja kasvattaaa hyvin pienimuotoisesti kultaisianoutajia.

Nykyisin asun perheeni kanssa Uuraisilla Keski-Suomessa ja kotona asuu yksi leonberginkoiraa Wictoriinan My Sweet Lollipop synt 2016 ja 4 kultaistanoutajaa. Wictoriinan Veden Haltija " Vilma" synt 2018, Sodelight Made Of Candy synt 2022, Lakebrook Hold In My Heart " Hertta" synt 2023 ja Golden Romance Rufian " Ruffe" synt 2023

Itselle merkityksellisimmät omat koirat/kasvatit?

Jokainen koira mitä minulla on ollut niin jättänyt oman paikkansa sydämmeeni. Jokainen koira tuo aina jotakin uutta ja erilaista ja jokainen on omalla laillaan rakas. 

Suuria ilon aiheita?

Kasvattajana minulle tuo suurta iloa, kun pennun omistajat soittavat ja kertovat omasta koirastaan kuulumisia. On upeaa että koirat menestyvät näyttelyissä tietenkin. Mutta kaikista tärkeintä on se miten minulta lähteneet pennut tuo iloa perheisiin sekä se miten paljon koira saa rakkautta perheeltä. Ja kuinka koirasta tulee perheenjäsen ja koira saa kokea niin perheen ilot kuin surutkin.

Kasvattajan työkalut - mitä pidät tärkeimpinä asioina, jotta jaksaa tätä tehdä?

Kasvattajana kun suunnittelen uutta yhdistelmää käytän aikaa sukutalujen tutkimiseen, vanhempien terveystietojen kaivelemiseen, aikaa keskusteluun toisten kasvattaien kanssa, koska suurin osa suvun terveystiedoista on suusta suuhun kulkevaa tietoja sitä ei ole kirjattu välttämättä mihinkään.

Se mikä palkitsee kasvattajana työskentelyä on kasvattien omistajat ja heiltä tuleva palaute.

Oma käsitys hyvästä jalostuskoirasta? Pitääkö kaikki olla täydellistä vai voiko jostain tinkiä?

Hyvä jalostuskoira muodostuu ominaisuuksista, terveydestä, luonteesta ja laadusta. Itselläni on vain narttuja joten on valtava merkitys juuri heidän luonteellaan, koska se periytyy todella voimakkaasti pentuihin ja myös nartun tapa hoitaa pentuja. Hyvä ja hieno sukutaulu ei ole tae hyvästä jalostuskoirasta.

Kaikkein haastavinta on kasvattamisessa on terveyden vaaliminen. Mitä enemmän pystytään tutkimaan ja tietoa tulee sitä enemmän myöskin sairauksia ilmenee. Tietenkin jokaisen kasvattajan tulisi pohjata jalostustyönsä terveyden vaalimiseen, mutta järkeä käyttäen. Liian kapea geenipohja ei tiedä kuin suurempia ongelmia rodulle ja kasvattajalle. Sairauksia löytyy suvusta kun suvusta oli rotu mikä tahansa ja paljon enemmän on sairauksia mitä ei edes tutkita tai kirjata mihinkään ylös, jos kavattaja ei itse pidä kirjaa suvussa esiintyvistä sairauksista. Kasvattajana joutuu tekemään kompromisseja kaikkea ei voi saada, mutta on tarkkaan mietittävä mistä on valmis tinkimään ja mistä ei.

Rodun nykytilanne - luonne, ulkomuoto, terveys?

Ulkomuodollisesti Kultaisianoutajia löytyy tällä hetkellä hyvinkin erinäköisiä ja luonteisia. Meillä on rodussa upeita koiria sekä ulkomuodoltaan että luonteeltaan ja toivonkin että heitä on myös tulevaisuudessa. Mutta valitettavasti on myös tullut jonkin verran arkuutta, agressiivisuutta ja pelokkuutta rotuun ja sellaisia yksilöitä ei tulisi missään nimessä käyttää jalostukseen. Aina nämä onglemat eivät ole perimästä lähtöisin vaan on osa ongelmista on koiran omistajan vastuulla.

Rodussamme on muutamia isoja ongelmia joihin jokaisen kasvattajan tulisi puuttua eliniän/elinvoimaisuuden parantaminen sekä normaalit astutukset. Nyt kun olen selaillut astutettuja koiria niin siellä on jonkin verran keinosiemennettyjä narttuja. Jos on ensin kokeiltu perinteistä astutusta ja se ei onnistu niin onko oikeasti järkeä lähteä keinosimentämään tätä yhdistelmää. Luonto ei ole niin tarkoittanut. Ihminen haluaa hyvin mielellään laittaa sormensa peliin ja muuttaa mitä oikeasti olisi ollut tulossa. Ei ole normaalia että nartut siemennetään eikä tavallisen astutus onnistu. Vika ei tietenkään ole aina koirissa vaan välillä kyse on ihmisten hössöttämisestä ympärillä. Itse ajattelen, että silloin koiria ei ole tarkoitettu jalostukseen jos astutukset ei onnistu. Kasvatustyössä kiire täytyy unohtaa.

Terveiset rodun harrastajille

Rakastakaa ja nauttikaa ihanista koiristanne. Yritetään jokainen kantaa kortemme kekoon että saisimme vaalia näitä ihania rotuja. Toisille kasvattajille toivon voimia, viisautta ja taitoa kasvattaa ja laventaa geenipoolia. Toivon myöskin että rodun kasvattajat tekisivät enemmän yhteistyötä ja jakaisivat avoimemmin tietoa niin terveydestä, iloista ja murheistakin. Nuoret kasvattajat kuunnelkaa vanhoja harrastajia ja olkaa nöyriä, koirien kasvattaminen on elinikäistä oppimista ja valitettavan usein se tapahtuu kantapään kautta.

Viktoria

Wictoriinan Kennel

Ota yhteyttä Viktoria Räty puh 045 -114 0725  viktoria.raty @ gmail.com.

Jos minut jossain näet tule ja vedä hihasta tai soita! Aina on kiva vaihtaa kuulumisia ja tavata uusia kasvoja!